Suhteen alussa narsisti on taivas maan päällä. Hän on
huumorintajuinen, vitsikäs, hurmaava, hyvän näköinen, suuri saavuttaja,
empaattinen, rakkauden tarpeessa, rakastava, huomaavainen, palveleva, ja
kaikkea mahdollista muuta. Hän on täydellinen kokoelma vastauksia
elämän nalkuttaviin kysymyksiin tarkoituksesta, kumppanuudesta,
yhteensopivuudesta ja onnesta. Hän on ihanteellinen.
Minä olen googlettanut, lukenut ja miettinyt. Yritän ymmärtää itseäni
ja häntä. Tiedän kaiken turhaksi. Tiedän aivan tarkkaan mitä minun
tulisi tehdä, mutta mutta mutta...
Narsistit ovat narsisteja. Ota heidät tai jätä heidät. Jotkut
heistä ovat rakastettavia. Useimmat ovat erittäin hurmaavia ja
älykkäitä. Narsistien uhrien kurjuuden lähde on heidän pettymyksensä,
heidän harhakuvitelmiensa haihtuminen, ja heidän yhtäkkinen, repivä ja
itkuinen havahtumisensa siihen, että he rakastuivat itse laatimaansa
ihanteeseen, unikuvaan, illuusioon, kangastukseen. Tämä "herääminen" on
traumaattinen. Narsisti tulee aina olemaan sama. Mutta uhri muuttuu.
Niinpä. Minä en vain vieläkään ole tarpeeksi pitkällä tai sitten
pääsin jo sen ikävyyden yli. Olen itkuni itkenyt. Vahvimmat tunteet ovat
kuolleet, mutta side säilyy. Minä en tunne itseäni uhriksi ja siitähän
se on kiinni. Minä olen itse valinnut tieni.
Vai oliko se sittenkin hän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun löysit minut, jos luit, niin herättikö tunteita? Anna palautetta, kiitos.