Olin teatterissa ja alkoi väliaika, jolloin kaikki nousivat ylös. Minä ja Hän olimme nopeampia kuin monet muut. Silloin katseemme kohtasivat ja iloinen hymy oli tuntemisemme reaktiona. Sydämessäni läikähti jokin. Hän näytti vieläkin oikein viehättävältä. Syvät hymykuopat ja iloiset silmät.
Idyllin rikkoi vain vaimon läsnäolo. Vaihdoimme muutaman kommentin illasta ja Hän paljasti minulle tienneensä, että olen paikalla. Oli kuulemma jo aikaisemmin nähnyt. Kyllä lämmitti.
Jäin miettimään menneitä aikoja. Olimme silloin niin nuoria ja kokemattomia kaikessa. Kaikki loppui koska "mä luulin, että sä luulit, että mä luulin, että sä luulit ..."
Olisi pitänyt osata puhua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun löysit minut, jos luit, niin herättikö tunteita? Anna palautetta, kiitos.