Suurta rakkautta 100 vuoden takaa

Etsin Mattilan sukujuhlaa varten tietoja vuodesta 1909, jolloin sukuni vanhin elossa oleva jäsen syntyi. Ajatelkaa tämä Aino-rouva täytti viime kuussa 100 vuotta.
Löysin nämä Kustaa Kaislan nettijulkaistut päiväkirjamerkinnät. Eipä uskoisi, että silloin yli 100 vuotta sitten joku mies olisi kirjoittanut tunteistaan näin vahvasti. Hän kirjoittaa epätoivoisesta ja yksipuolisesta rakkaudestaan välillä toivoen ja taas toisinaan suuren epätoivon vallassa. Tässä muutama kappale hänen kirjoituksistaan, jotka ovat luettavissa osoitteessa
http://www.helsinki.fi/~eisaksso/kaisla/
"28. päivä lokakuussa 1907

Kun tuulonen tuntureilta raikas henkii
Niin puhtoista raitista ilmaa tuo
Niin on rinta minun Allisen!
Se onnea riemua mulle tuo.

Ilta kl: 5. Sinua Aliina kaipaillessani piirtelen tähän paperille kaihoisan mielen mietteitä. Tuntuu niin hyvältä edes kirjoitella sinusta, on juuri kuin puhelisin sinulle, silloin myös unohdan nuo epätoivoiset ajatukset jotka aina tunkevat mieleen ja tahtovat saada mieleni surulliseksi. Minä tahtoisin olla aina siellä missä sinäkin Aliina, sillä sinun läheisyydessäsi minä tunnen olevani niin rauhallinen ja on niin hyvä olla. Wäliin tunkee mieleeni sellainen ajatus että koko minun suhteeni sinuun olisi harhaluuloa, kokonaan petosta, nämät ovat musertavia ajatuksia, mutta toiselta puolelta ilmaisee sinun käytöksesi toista. Se on äänetöntä kieltä, jota sinä olet puhunut ja minä olen luullut sitä ymmärtäväni, ja vieläkin luulen enkä siitä luulostani pääsekään, ja jos siitä pääsisin, niin silloin pääsisin sinne missä ei ole elämää, missä ei rinta riemahtele, ei sydän sykähtele, vaan ikuinen kylmyys ja pimeys vallitsee. Kuitenkin, vielä sittekin kun rintani olisi jähmettynyt, mutta jos siinä vähänkään lämmintä olisi, sykkisi se sinulle Aliina.
1. pvä marraskuuta .
Ilta kello 6. Missä on rakkaus suurin? Siinä jossa uhraus on suurin. Minä olen Aliinalta toivonut vastarakkautta vaan en ole saanut, vihaisinko nyt häntä? En, minä rakastan häntä siitä huolimatta rakastaako hän minua. Minä rakastan häntä toisen omana, minä rakastan häntä erehtyneenä ja eksyneenäkin, minä rakastan häntä kaikissa tiloissa, vielä silloinkin jos hän mahdollisesti voisi muuttua mieleltään toisellaiseksi kun nyt on. Olet sinä Aliina onnellinen tai onnetoin, hyvä tai huono, aina minä sinua rakastan."
Kustaa Kaislan (s. 25.9.1874) tunteiden kohde oli häntä lähes viisitoista vuotta nuorempi Aliina. He päätyivät avioliittoon 28. joulukuuta 1912. Aliina oli katkera tästä ratkaisusta, mutta hänen siskonsa vei Kallen, joka olisi ollut Aliinan mielitietty. Näistä riuduttavan rakkauden säkeistä kului viisi vuotta ennenkuin Kustaa sai Aliinansa. Liitosta syntyi nopeaan tahtiin kuusi lasta. Aliina jäi yksin lapsiparvensa kanssa 21.2.1923, jolloin Kustaa menehtyi vatsasyöpään 48 vuoden iässä.
Kustaa Kaisla
Kustaan säkeitä uutena vuonna 1909
Katso kun ajatar joutuen rientää,
joukkonsa suuri mukana kiitää.
Siellä on surujen synkkien soitto.
Siellä on ilojen riemujen koitto.
Siellähän Onnetar sinulle viittaa,
se kutsuu ja käskee kädestä auttaa.
Rientäös silloin riemulla vaan
osasi onnesta ottamaan.
Harmillista, ettei päiväkirjoja ole siltä ajalta kun heidät vihittiin. Lienee Kustaa ollut todella liekeissä.