perjantai 16. maaliskuuta 2012

Lain vai omantunnon mukaan

Iltaslehti uutisoi oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartanon miehen töppäyksistä:
"Helsingin käräjäoikeus langetti Kartanolle 160 euron sakot lievästä väärennöksestä. Kartano sanoo käyttäneensä pysäköintilupaa, mutta luvan väärennöstä hän ei myönnä.
- Jätin autoni invapaikalle, koska kaikki muut paikat olivat täynnä. Laitoin kaverini antaman pysäköintiluvan autooni, mutta en väärentänyt sitä, Kartano vakuuttaa.
Kartano oli tietoinen, ettei luvan antaneella kaverillakaan ollut oikeutta käyttää pysäköintilupaa.
- Kaverini on vastuussa luvan väärentämisestä. Poliisikuulusteluissa hän väitti, ettei tiedä asiasta mitään."
Oikeudessa syytteen kiistämisessä tai myöntämisessä oikeaksi sillä on merkitystä kuka väärennöksen on tehnyt. Eli ok, hän ei ollut väärennöstä tehnyt, mutta ....
Käytännössä sillä ei ole mitään merkitystä, koska väärin on tehty.
On suuri rikos on käyttää tietoisesti väärennettyä asiakirjaa. Vielä suurempi rikos on käyttää invapysäköintilupaa, jos siihen ei ole oikeutta. Vieläkin suurempi rikos on terveen käyttää invapaikkaa pysäköintiiin. KAIKISTA SUURIN RIKOS on käyttää sekä invapaikkaa että invalupaa ilman siihen kuuluvaa oikeutta.
Invapaikat ovat juuri sitä varten, että liikuntarajoitteiset pääsevät paremmin asioimaan. Tervejalkainen jaksaa kävellä hieman pidemmänkin matkan tai kantaa tavaroita. Invaluvalla saa pysäköidä maksutta myös tavalliselle pysäköintipaikalle.
Kartano yrittää vielä lehtijutussa pelastautua  "Invalideja mies sanoo kunnioittavansa".

Hyvää joulumieltä vaan Kartanon ja Rusanen-Kartanon perheelle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun löysit minut, jos luit, niin herättikö tunteita? Anna palautetta, kiitos.