Sateenkaaren päässä on aarre

Käväisin pari viikkoa sitten Kärsämäellä. Matkalla Ikaalisten kohdalla satoi niin paljon kuin taivaalta vaan voi sataa. Pitkin matkaa oli tiessä ihan suoria jälkiä sateen ja kuivan välillä. Sadetta en sitten enää kuitenkaan matkalla saanut. Ajoin ja ajoin ja olin kello 23 aikaan Ylivieskassa.

Maailma oli todella oudon värinen, sillä ilta-aurinko loisti vasemmalta puoleltani todella matalalla. Maailma oli ihan oudon vihreä ja valoisa. Oikealla puolella oli taivas tumman sininen ja sadepilvien peittämä. Sininen heijasti osittain punaista ja kaikki oli hämärää.
Näin elämäni kirkkaimman sateenkaaren. Se todella loisti ja valaisi kohdan, jossa se kohtasi maan. Sateenkaari oli täydellinen. Yleensä vain toinen puoli kaaresta näkyy. Tällä sateenkaarella oli myös toinen heikompi ja vajaa kaari vieressä. Kokemus oli epätodellinen.

Sateenkaaren päässä on aarre, mutta sitä en tavoittanut.