"Lehden mukaan 581 ihmistä jätti viime vuonna taakseen yhteisön, jota on kuohuttanut kirkkoherra Marja-Sisko Aallon paluu töihin. Aiemmin lähteneitä on ollut Imatralla tavallisesti noin 150 vuodessa. Seurakunnassa oli vuodenvaihteessa 23 600 jäsentä."
Kirkosta eroaminen kiihtyy aina kohti vuoden loppua. Suurimapana syynä eroamiselle on kirkollisvero. Tästä on tehty puhelintutkimus omassa seurakunnassanikin. Seuraavaksi yleisin syy on se, ettei kirkolla ole eroajan mielestä mitään tarjottavaa hänelle. Väitän, ettei valtaosa heistä edes tiedä mitä kaikkea seurakunnalla olisi tarjota.
Varmastikin Imatralla yksi eroamisen syy on kirkkoherran sukupuolenvaihdosprosessi. Ymmärrän, että Suomestakin löytyy monia ahdasmielisiä ihmisiä. He eivät voi hyväksyä erilaisuutta ja ovat jyrkkiä omissa mielipiteissään. Jokaisen mielipide on hänelle oikeutettu.
Harmittaa vain, että media haluaa painottaa tätä eroamisasiaa Imatralla kirkkoherran syyksi. Tampereella toimii vahva solu kirkosta eroamisen puolesta. He yllyttävät ihmisiä eroamaan. Toiset haluavat erota kirkosta sen ahdasmieliyyden takia ja toiset sen vapaamielisyyden takia. Eikö olekin paradoksaalista?
Minä ihailen Marja-Sisko Aaltoa. Hän astui ulos kärsimyksensä kehästä rohkeasti. Hän tuntee itsensä naiseksi ja onkin upea naisena. Ihminen ei ihmisenä muutu, vaikka ulkokuori muuttuisi. Uskon vahvasti, että hän on ymmärtäväinen sielunpaimen. Ainakin minä kääntyisin hänen puoleensa luottavaisena, jos olisin imatralainen.
On kolme asiaa, joita ei mikään mahti maailmassa saa palaamaan takaisin.
- Nuoli, jonka jousimies ampuu minne haluaa;
- Terävät sanat, jotka satuttavat kuulijaansa;
- Mahdollisuus, joka jätetään käyttämättä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun löysit minut, jos luit, niin herättikö tunteita? Anna palautetta, kiitos.