Kätes oli kylmät kuin kasteheinä, kun ne lepäs minun kaulallani
ja sydämesi kova kuin marmorikivi, vaikka lepäsin sun rinnallasi.
Silmilläsi lumosit mun kirkkahilla, joista taivaan sinivalo loistaa.
Yhtä minä toivon, sen sanan huuliltasi, joka kaikki murheet poistaa.
Kuu se on taivaalla yksinänsä ja yksin minä astelen rantaan
ja tanssin sävel niin haikia tuon seljän ylitte kantaa.
Iltani on niin ikävät ja suru tahtoo tulla.
Toisilla lienee ystävä, vaan ei ole mulla.
Tämä on suomalainen kansanruno, jonka Kaj Chydenius on säveltänyt. Se
löytyy ihana äänisen Taru Nymanin laulamana levyltä Vaikka kaikki
näkisivät lävitseni. Levy on todella kaunista musiikkia ja vaikuttavaa
tekstiä täynnä.
Sitä olen aikoinani kuunnellut ja itkenyt ja kuunnellut ja itkenyt. Itkin kaiken pettymyksen itsestäni ja tulin vahvemmaksi.
Elämä kouluttaa joskus kovallakin kädellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun löysit minut, jos luit, niin herättikö tunteita? Anna palautetta, kiitos.