Hänellä oli vaalean pinkki mekko, jossa punaisia sydämiä ja pinkit trikoot. Kengät olivat hohtavan hopean väriset sandaalit, joissa jalkapöydän päällä strasseja. Kengät olivat monta numeroa liian isot ja liian korolliset. Tyttö kantoi sylissään hellästi vauvanukkea. Hän oli pieni tummatukkainen tyttö, ehkä 4 v ja niin söpö.
Jo kaukaa kuulin tytön kenkien kopinan. Katsoin siis automaattisesti millaiset kengät hänellä on. Oi, miten kauniit ne olivatkaan! Koska he pysähtyivät ihailemaan koiraani, niin puhuttelin tyttöä. Sinulla on kauniit kengät. Tämä pieni tyttö vastasi minulle reippaalla äänellä, kiitos. Hän otti kohteliaisuuden vastaan ujostelematta ja empimättä.
Jäin jälkeenpäin miettimään, miksi minulle ja useimmille ikäisilleni on niin paljon vaikeampaa ottaa ihailua vastaan. Eihän nää nyt. Tällaset halvat vaan. Nää on jo vanhat.
Meitä on lapsina varoitettu liian vahvasti itserakkauden synnistä. Rumat ne vaatteilla koreilee! Toinen vanha sanonta on Laps suuhuns ja piika päähäns. Sekin kertoo, että köyhät tytöt yrittivät kaunistella itseään kaikella mahdollisella ja sille hieman naureskeltiin. Se on iskostunut syvälle.
Uusi sukupolvi osaa tämänkin paremmin. Tervemenoa Eurooppaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun löysit minut, jos luit, niin herättikö tunteita? Anna palautetta, kiitos.